Testasin Kinuskikissan vanilja-mustikkapiirakan, josta tuli tämännäköinen:

Söimme piirakkaa ensimmäisen kerran haaleana ja toisen kerran jääkaapista suoraan otettuna. Olimme kaikki sitä mieltä, että maku oli parempi toisella kerralla. Lisäksi piirakka pysyi paljon paremmin kasassa kylmänä.

Piirakka oli hyvää ja kaikki meni. Meidän tai ainakin mieheni mielestä oli kummallista laittaa tuorejuustoa mustikkapiirakkaan, mutta ei se mitenkään voimakkaasti erottunut.. Ohje oli mukavalla tavalla erilainen. Olen monet kerrat leiponut aina samaa kermaviili-täytteistä mustikkapiirakkaa.

 

Hulluilla päivillä oli tarjouksessa kampasimpukoiden lihaa, joten ostimme sitä.

Päädyimme valmistamaan ateriamme tämän reseptin  mukaan.

Tältä annos näytti lautasella:

Kampasimpukat olivat hyvänmakuisia, mutta ei kuitenkaan täysi onnistuminen. Maistettuamme simpukoita meitä epäilytti ja kypsensimme niitä hieman kauemmin kuin ohje sanoi...

Kumpikaan meistä ei ole aikaisemmin maistanut kampasimpukkaa, olimme vain  katsoneet ja ihmetelleet, kun sitä on valmistettu joissakin ruokaohjelmissa (Top Chefissä, Kauhukeittiössä). Pitäisi varmaankin mennä syömään niitä johonkin ravintolaan, jotta tietäisi miltä ne maistuisivat oikein valmistettuna.

Vuohenjuusto-kukkakaalipyree oli ihan ok.  Epäilytti laittaa niin paljon vuohenjuustoa, mutta kyllähän se upposi. Kastiketta sen sijaan jäi aika paljon syömättä...

Meillä syödään usein risottoa, ja varsinkin sitruunarisotto uunilohen kanssa on todettu hyväksi yhdistelmäksi.  Risoton valmistaminen vaatii hieman huomiota (riisin kypsymisen aikana ei voi kunnolla poistua lieden ääreltä), mutta muuten sen valmistaminen on helppoa. Risotto on mielestämme paljon paremman makuinen lisuke kuin tavallinen riisi.

Risoton resepti löytyy aika monesta keittokirjasta. Sitruunarisotossa ei ole valkoviiniä, mutta se sisältää tietenkin sitruunaa. Tässä valmistetaan risottoa kahdelle ihmiselle. Aluksi kuullotetaan yksi sipuli. Lisätään 1,5 dl risottoriisiä (esim. Arborio)  ja jatketaan vielä kuullottamista kunnes riisi on kuultavaa (ehkä viitisen minuuttia).


Kiehautetaan puoli litraa vettä, jota lisätään kattilaan aluksi pieni määrä. Oikeaoppisesti ensin pitäisi kuumentaa kanalientä eikä vettä. Olen kuitenkin laiska ja kiehautan vedenkeittimessä vettä ja myöhemmin lisään kanaliemikuution erikseen risottoon.

Sitten vaan odotellaan, että lisätty vesi imeytyy riisiin...

Vesi on imeytynyt. Jatketaan samalla tavalla eli lisätään taas vettä ja odotetaan että se imeytyy. Toistetaan kunnes riisi alkaa olla kypsää. Lisätään lopuksi muut ainekset eli puolikkaan sitruunan raastettu kuori ja mehu, parmesaani-juusto ja nokare voita. Minulla on tapana laittaa juustoa runsaasti (100 grammaa tai enemmänkin).


Risotto on valmis. Se saa olla aika löysää. Risotto ei odottele ruokailijoita eli risotto kannattaa tarjoilla heti sen jälkeen kun siihen on sekoitettu juusto ja voi.

Ensimmäinen poikamme (hieman yli 6 kk) on kestoillut alusta asti. Täyskestoilijoita emme ole, koska öisin poikamme käyttää kertakäyttövaippoja. Tosin montaa kertis-vaippapakettia ei ole tarvinnut kaupasta ostaa :=) .

Melkein kaikki vaipat ovat itse tehtyjä, ja tähän mennessä olen ommellut laskujeni mukaan 27 vaippaa. Lisää vaippoja syntyy melkein koko ajan.  Aluksi epäilin, jaksanko paneutua tarpeeksi vaippojen ompeluun ja riittääkö aikani ja taitoni. Kestoiluun liittyvät termit ja käsitteet tuntuivat myös aluksi sekavilta.. Mieheni serkun vaimo kuitenkin sai minut "käännytettyä". Hän esitteli minulle tekemiään vaippoja ja lahjoitti vauvalahjaksi kestovaippakakun. Ja eipäs aikaakaan niin muutuin itse "vaippatehtaaksi". Vaippojen ompelussa on ainakin se hyvä puoli, että kyse on kuitenkin "vain"  vaipoista, eikä haittaa etteivät kaikki ompelemani vaipat ole visuaalisesti täydellisiä. Välillä mietin minkälaisista kankaista syntyisi söpö vaippa, välillä en niinkään. Mutta yhdenkään vaipan tekeminen ei ole ollut turhaa, kaikkia vaippoja on käytetty.

Kestovaippojen ompelu on oikeastaan mukavaa puuhaa. Suurin osa käyttämistäni materiaaleista on kierrätysmateriaaleja. Vaatevarastoistamme on moni vuosikausia käyttämättä ollut vaate muuntunut vaipaksi. Myös vanhempani ovat mielellään lahjoittaneet vanhoja pyyhkeitä imuiksi.

Tekemäni vaipat ovat pääosin sisävaippoja, jotka täytetään kiinteillä/irrallisilla imuilla. Vaippakuoria en ole osannut tehdä itse (ainakaan vielä), joten ne me olemme ostaneet kaupasta. Yhdet hahtuvaiset villahousukuoret olen neulonut, mutta enemmän olemme tykänneet käyttää kankaisia vaippakuoria.

Materiaaleina vaipoissa olen käyttänyt mm. trikoota (vanhoja t-paitoja), joustofroteeta (vanhan sängyn joustofroteelakana), collegea ja flanellia. Vanhoista pyyhkeistä olen ommellut imuja. Alkuun päästyäni kokeilin ommella vaippoja ns. pro-kankaista eli käyttäen pul-kangasta kosteussulkukankaana ja mikrofleecea & coolmaxia kuivaliinakankaina.

En ole erikoisen tyytyväinen pul-kankaasta tekemiini vaippoihin, koska ne päästävät ohivuotoja. Sen takia yleensä olemme varmuuden vuoksi käyttäneet näiden vaippojen kanssa vaippakuoria, jolloin niiden käyttö ei eroa mitenkään siitä tilanteesta, että käyttäisi "tavallisista" materiaaleista tehtyjä vaippoja. Toisin sanoen "arvokkaan" pul-kankaan tilalla voisi hyvin olla jotakin muuta kangasta, joka toimisi samalla imukankaana...(Periaatteessahan, jos taskuvaipan päällys on pul-kangasta, erillistä kuorivaippaa ei tarvittaisi).

Sen sijaan kuivaliinakankaisiin olen ollut tyytyväinen. Käytössä olemme monet kerrat todenneet, että tuntuupas vaippa kuivalta, vaikka vaipassa sisällä olleet imut ovat olleet litimärkiä. Etenkin coolmax on "ihmekangasta"...  Lisäksi kuivaliinakankaissa on se hyvä puoli, että niistä on helpompi huuhtoa kakkoja... Toisaalta meidän poika ei ole ihan kauhean herkkä märille vaipoille, joten "tavallisistakin" kankaista tehdyt vaipat ovat toimineet hyvin. Kuivaliinakankaisia vaippoja olemme käyttäneet erityisesti vierailuilla ja päiväunilla.

Olen ommellut vaippoja useilla erilaisilla malleilla. Usein sanotaan, että erimalliset vaipat sopivat eri vauvoille ja että kokeilemalla löytää omalle vauvalle sopivan mallin. Itse olen huomannut, että eri vaipat ovat olleet eri aikoina tuntuneet paremmilta kuin toiset ja toisaalta kaiken malliset vaipat ovat toimimeet.. Sen voi ehkä sanoa, kun poikamme on viime aikoina alkanut liikkua vähän enemmän, että kapea vaippamalli on siitä hyvä, että se rajoittaa liikkumista vähemmän kuin leveä malli. Toisaalta leveän malliseen vaippaan mahtuu taas enemmän imuja ja se soveltuu mielestäni hyvin päiväunille.

Ja lopuksi, tältä meidän kylppäri yleensä näyttää muutaman päivän välein...

Ja vaipat ovat hyllyssä odottamassa käyttöä..

Resepti on saatavilla täältä.

Kauhukeittiö-tv-sarjassa on välillä valmistettu Welligtonin fileitä. Kilpailijat ovat kuitenkin kerran jos toisenkin epäonnistuneet, jolloin Gordon Ramsay tietenkin on raivostunut ja huutanut  "its f***ing raw!". Pitihän tuota ruokalajia sitten itsekin tietysti kokeilla.

Kyseessä siis on kokonaisen (tai puolikkaan) naudan sisäfileen kääriminen voitaikinakuorella, jonka välissä on ilmakuivattua kinkkua sekä sienimuhennosta. Reseptissä on aika monta vaihetta, jotka vaativat näpertelyä, joten ihan yksinkertainen tämän ruokalajin valmistaminen ei ole. Lopputulokseen olimme kuitenkin tyytyväisiä. Emme käyttäneet apuna lihan lämpötilanmittausta, mutta reseptiä noudattaen ihme ja kyllä, kypsyysaste oli sellainen kuin halusimmekin (hieman punertava).

Aluksi kokonaista filettä kypsytettiin vähän aikaa uunissa,  minkä jälkeen se laitettiin jääkaappiin. Sillä välin tehtiin pannulla sienimuhennos:

Ilmakuivatut kinkut asetelttiin limittäin ja niiden päälle levitettiin valmistunut sienimuhennos.

Seuraavaksi filee otetaan pois jääkaapista ja paketoidaan ilmakuivattukinkku-sienimuhennos-päällysteellä.

Voitaikinasta kaulittiin levy, joka aseteltiin fileen alle. Käytimme voitaikinan asemasta pakasteisia joulutorttutaikinalevyjä.

Voitaikinasta kaulittiin toinen levy, joka asetelttiin fileen päälle.

Nyt taikinakuori on paikallaan ja voideltu. Filee laitetaan vielä jääkaappiin joksikin aikaa ennen uuniin menoa.

Filee on otettu uunista ja valmis.Mitähän Ramsay sanoisi...?

Annos lautasella perunamuusin ja bearnaise-kastikkeen kera.